Uskontojen yhteistyö Suomessa – USKOT-foorumi ry

Oman uskonnon opetus on muuttunut niistä ajoista, kun itse aloitin islamin opettajana vuonna 1997. Minulla ei ollut vielä tuolloin pätevyyttäkään, mutta sen hankin vuosien mittaan. Monet näkevät vuoden 2003 uskonnonvapauslakiuudistuksen ja samaan aikaan tapahtuneen opetussuunnitelman muutoksen merkittävinä – luovuttiinhan tuolloin tunnustuksellisuudesta ja siirryttiin oman uskonnon opetus -käsitteeseen. Uskonnonopetuskin luonnollisesti kehittyy opetussuunnitelman ja muuttuvan koulun mukana; viimeisin muutos tapahtui vuonna 2016 uusien opetussuunnitelman perusteiden tultua voimaan.  Suomen mittakaavassa vähemmistöuskonnon – pienryhmäinen-termi ei ota huomioon, että islamin ryhmäkoot ovat usein isoja – opettaminen on ollut monessa mielessä raskasta aina 2000-luvun alkuvuosista asti. Pieni, mutta vaikutusvaltainen ja äänensä kuuluville saava joukko on vähätellyt työtämme julkisuudessa ja osa käytetyistä argumenteista on ollut paikkansapitämättömiä. Islamin opetus on ollut se, jota ...

Kun suomalaiselle uskonnonopetukselle haetaan verrokkia ulkomailta, kannattaa poimia vaikka Itävalta, jonka opetusmalli muistuttaa hiukan meikäläistä. Kävimme ekumeenisella asiantuntijaryhmällä hiljattain Wienissä siihen tutustumassa. Kaikilla on koulussa oikeus omaan uskontoon Katolisella kirkolla on Itävallassa vahvat juuret, mutta moniarvoisen yhteiskunnan perusta luotiin jo kaksoismonarkian aikaan. Käyntikohteissamme viitattiin usein vuoden 1781 suvaitsevaisuusjulistukseen, jolla ei-katolilaiset saivat oikeuden harjoittaa omaa uskontoaan. Samalla jatkumolla on Itävallan islam-laki vuodelta 1912, joka uudistettiin muutama vuosi sitten. Kaikilla rekisteröidyillä uskontokunnilla on oikeus oman uskonnon tunnustukselliseen opetukseen koulussa. Valtio rahoittaa sen, mutta uskonnolliset yhdyskunnat laativat opetussuunnitelmat oppimateriaaleineen sekä valitsevat opettajat ja määrittävät opetusryhmät. Heillä on myös omat koulutarkastajansa (Inspektor), jotka koordinoivat ja tukeva...

I många skolor i USA brukade eleverna i tiden ha gemensam kristen morgonbön. Tiderna förändrades och skolorna blev allt mera diversa. Kristen morgonbön fungerade inte med mångkulturella elever. En skola vände sig då till en rabbin med frågan: hur ska vi ordna en morgonbön som passar alla barn? Rabbinen tänkte en stund och föreslog sedan: en minut av tystnad tillsammans. Det kan vara er morgonbön. En minut av tystnad tillsammans är något stort. Det beskriver kanske bättre än något annat den utmaning vi står inför när vi vill respektera det lilla barnet som bär på en annan tradition och tro.  En dag frågade en kollega mig om en lärare som inte är ortodox kristen kan undervisa ortodox tro. Det är helt lagenligt i vårt land ifall läraren är behörig med studier i ortodoxi. I till exempel Österrike är det inte möjligt, lagstiftningen är annorlunda. I mitt huvud tog en fråga form och jag ställde den med undrande röst: säg, kan en person som inte är jude undervisa judiska barn i ...

Katolisen kirkon jäseniä asuu virallisen tiedon mukaan  Suomessa noin 15 000, käytännössä ehkä paljonkin enemmän. Kirkon jäsenistö on keskimäärin nuorta, noin 30 % meistä on lapsia ja nuoria. Meidän kulttuurinen taustamme on hyvin kirjava; hiippakunnassa puhutaan noin sataa kieltä. Myös suomen- tai ruotsinkielisiksi rekisteröidyistä katolilaisista monilla on toinenkin kotikieli. Monet meistä puhuvat kotonaan esimerkiksi vietnamia, puolaa, arabiaa, burmaa, tamilia, tagalogia, espanjaa tai portugalia. Yhteiskunnallisesti kirjavuus on myös suurta; joukossamme on Suomessa pitkään vaikuttaneita teollisuus- ja kulttuurisukuja, mutta toisessa ääripäässä myös paljon vastikään tyhjin käsin uuden elämän Suomessa aloittaneita pakolaisia. Asenteet katolista uskoa kohtaan ympäröivässä yhteiskunnassa luovat edelleen usein haasteita. Perusongelmana on suomalaisuuden antikatolinen pohjavire: katolisuus nähdään helposti joko luterilaisen perinteen pohjalta jälkeenjääneenä tai vääränlai...